Yllättäviä löytöjä

Olen jotenkin aina ajatellut, että kirpputoreilla on vain vanhoja haisevia vaatteita ja leluja, joilla kukaan ei leiki. Olen kuitenkin käynyt kirpputoreilla välillä, mutten ole löytänyt mitään erikoista. Kerran kyllä löysin Korson kirpputorilta ensimmäisen Playstationin, mutta olin niin tyhmä, etten ostanut sitä. "Kyllä se täältä löytyy vielä parin kuukauden päästä", ajattelin ja eipä löytynytkään. Se ärsyttää vieläkin.

Täällä Martinlaaksossa on uusi ostoskeskus eli ihan vaan Martinlaakson ostoskeskus, mutta on myös vanha ostoskeskus, jonka nimi on Martinkeskus. Martinkeskuksessa on Alepa, R-Kioski, kaksi kirpputoria, pitseria ja paljon muita pieniä kauppoja (lue: en ole tutustunut muihin Martinkeskuksen tarjoamiin palveluihin). Itseasiassa Martinkeskuksessa on ehkä parhain pitsapaikka ikinä, tilaamme aina pitsat sieltä.
Poikaystäväni on usein käynyt Martinkeskuksen kirpputoreilla ja kerran jopa lähdin hänen kanssaan sinne. Isomman kirpputorin nimi on Samin kirppis, siellä käy myös kortti, mutta pienemmässä, Martinkirppiksessä, käy vain käteinen. Onneksi kuitenkin automaatti on lähellä.

Tässä parin päivän aikana olen tehnyt hyvin yllättäviä löytöjä molemmilta kirpputoreilta. Samin kirpputorilta löysin hopeanvärisen Playstation 2:n, jonka mukana on muistikortti ja kaksi hopeanväristä ohjainta sekä kaikki piuhat. Tämä paketti vain 45 euroa. Minullahan on jo Playstation 2, mutta ostin tämän isoveljelleni joululahjaksi (älkää kertoko hänelle). Testasin Playstationia eilen ja se toimi suhteellisen hyvin. Toinen ohjaimista ei jostain syystä toiminut, mutta onneksi yhdelläkin ohjaimella pärjää.
Löysin myös itselleni skottiruudullisen hameen, lahjanarua, keittiöveitsen ja kirjan. Mukaan tarttui myös valkoista teippiä ja kengät, joita tarvitsen ensi vuonna. Kerron sitten lähempänä lisää.

Eilen kävin Martinkirppiksessä ensimmäistä kertaa ja rahaa kyllä kului. Ostin itselleni mekon, jollaista olen etsinyt hyvin pitkään. Ja löysin sen kirpputorilta. Se oli vielä oikeankokoinen ja hyväntuntuinen päällä. Olen niin iloinen löydöstäni.
Löysin myös poikaystävälleni pöllönmuotoisen paperiveitsen ja itselleni löytyi kaksi peliä, kaksi elokuvaa (joista toinen oli poikaystävälleni), karhunmuotoista koristenauhaa ja mustaa pitsiä. En oikeastaan ole ihan varma, mitä teen sillä mustalla pitsillä, mutta ainakin pidän mustasta väristä ja pitsistä. Joten miksi ei.
Vielä niistä peleistä mainitsen sen verran, että toinen oli Sims 2:n lisäosa tai oikeastaan niin sanottu kamapaketti. Toinen oli Playstation 2:lle Guitar Hero, jonka olisin halunnut silloin, kun Guitar Hero oli loistossaan. Ja nyt sain sen kahdella eurolla.

Oikeastaan olen ehkä hieman valehdellut tätä tekstiä kirjoittaessani. Poikaystäväni on nykyään avopuolisoni, mut en mä aina voi tietää, miks mun pitäis tota tyyppiä kutsuu.

Kaksi vapaapäivää

En ole tehnyt mitään erityistä, kunhan vain makoillut sängyssä ja kuunnellut musiikkia. Kävin kaupassa, koska huomiseksi pitää olla ruokaa ja katson poikaystäväni kanssa Jali ja suklaatehtaan (sitä ei voi olla katsomatta ilman suklaata). Laitoin äsken jauhelihapitsan tilaukseen, jota nälkäisenä odotan. Ja melkeinpä heti tuon lauseen kirjoitettuani ovikello soi ja sain pitsani. Huomenna voisi jopa pelatakin ja tehdä munavoi cocktailpiirakoiden päälle.

Tosiaan, lauantaina olin poikaystäväni kanssa ostamassa isänpäivälahjoja, kunnes esimieheni yllättäen soitti. Heti ensimmäiseksi ajattelin, että nyt ilmoitetaan, ettei sopimukseni jatku. Sen sijaan esimieheni sanoi, että pitäisin pari vapaapäivää, koska meillä ei ole materiaalia erään koneen mentyä rikki. En pistänyt hanttiin ja sanoin, että nähdään sitten keskiviikkona. Taas näitä elämän pieniä iloja.

Mutta vaikka olenkin viettänyt ensimmäistä vapaapäivääni, en ole tehnyt yhtään mitään järkevää. Olen syönyt pitsaa ja katsonut telkkaria. Jotenkin oletin, että olisin jaksanut tehdäkin jotain, mutta olen vain ollut tekemättä mitään. Tai ainakin en ole tehnyt mitään hyödyllistä.
Täällä nimittäin pitäisi siivota. Tiskin ovat lojuneet tiskialtaassa jo viikon, ehkä ylikin. Toinen kissanhiekka pitäisi pestä ja siihen laittaa uusi puhdas hiekka. Pölyä on kertynyt hyllyjen päälle. Pyykkiäkin pitäisi pestä. Jotenkin tuntuu, etten millään saa ikinä kaikkea valmiiksi. Jos lepään tämän päivän, niin huomenna on pakko siivota, sillä muuten kaikki sotku kertyy ja sitten turhauttaa vielä enemmän.

Olenkin tänään miettinyt, että miksi aina vapaapäivinä pitäisi siivota ja tehdä kaikkea. Eilisen isänpäivän vietin lähinnä poissa kotoa, koska menin omalla isälläni käymään ja sieltä ajoimme Loviisaan poikaystäväni isälle. En kauheasti ehtinyt viettää kunnon aikaa poikaystäväni kanssa, koska lauantai meni uusinta Bond-elokuvaa katsoessa ja shoppailussa ja sunnuntaina oli isänpäivärumba. En viikonloppuna ehtinyt kauheasti mitään kotitöitä tekemään ja nyt jotenkin heti oletan, että pitäisi tehdä kaikkea.

Uskon kuitenkin, että nyt on oikeus rentoutua. En vähään aikaan ole viettänyt tälläistä päivää, jolloin en tehnyt mitään. Se on kyllä uskomattoman rentouttavaa, uskokaa pois. Tuntuu siltä, että huomenna voisin jopa jaksaa tehdä kotitöitä, kun on vain levännyt koko päivän. Ei kannata yrittää tehdä liikoja, koska silloin tulee vain paha mieli.

En mä aina voi tietää, miks tää kuva Bile-Danista naurattaa