Myrskyn jälkeen

Eron jälkeen en oikein ajatellut hirveämmin asioita, koska yritin selviytyä päivästä toiseen hajoamatta palasiksi. En olisi halunnut näyttää pahaa oloani töissä, mutta välillä saatoin itkeä tai vain tuijottaa tyhjyyteen. Sinnittelin kuitenkin kesälomaani asti, koska olin aivan poikki juuri ennen loman alkua, etten jaksanut tehdä oikein mitään ylimääräistä. 
Lomani aikana sain kerättyä voimavarojani ja mietittyä kaikkea etenkin sitä, mitä minun ja Patrikin kanssa tapahtui. Pystyin hyväksymään asiaa enemmän ja keskittyä itseni kokoamiseen. Olin jotenkin ehtinyt unohtaa, millainen ihminen olin ennen Patrikia. Mitä tein silloin vapaa-ajallani? Ketkä ihmiset olivat läsnä elämässäni silloin? Totesin kuitenkin, etten mitenkään pysty olemaan se sama Siiri kuin silloin, koska asiat olivat hyvin erilailla silloin: asuin äitini kanssa Korsossa, minulla ei ollut työpaikkaa eikä mitään hajua tulevaisuudesta. Kaikki muut asiat ovat muuttuneet, paitsi se, etten vieläkään tiedä tulevaisuudesta. 

Se olikin ensimmäinen asia, mitä halusin selvittää: mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Olin ollut häähumussa niin pitkään, että häiden peruuntumisen jälkeen en pystynyt ajattelemaan mitään, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Äitini sanoi, että ne rahat jotka jäivät häistä, pitäisi käyttää johonkin fiksuun. Hän ehdotti, että voisin mennä matkalle. En oikein lämmennyt ajatukselle, koska jos minun olisi pitänyt mennä matkalle, se olisi pitänyt tehdä lomani aikana ja olin jo aikalailla suunnitellut lomani. Vielä kaupanpäällisenä siinä oli se, että olin varannut tatuointiajan heti lomani alusta, joten en olisi voinut mennä uimaan tai ottaa aurinkoa ja muutenkin olisi pitänyt varoa tatuointia koko ajan.

Sain kuitenkin siitä idean, että lähtisin isommalle matkalle sitten, kun täyttäisin 25 vuotta (mikä on muuten ensi vuonna). Olen jo pitkään haaveillut meneväni Japaniin ja itseasiassa puhuimme silloin Patrikin kanssa, että menisimme sinne häämatkalle...kunnes hän päätti, että vain weeaboot menevät Japaniin, joten se tyssäsi siihen. Asiaa myös vei eteenpäin se, että työpaikallani niin sanotut Lohjaboys't menivät Japaniin kesälomallaan ja he näyttivät kuvia ja kertoivat matkastaan. Sain myös tulijaisia heiltä, joista muuten pidin erittäin paljon. 
Joten päätin, että menen Japaniin keväällä 2021, silloin kun kirsikankukat kukkivat. 

Tulijaiset

Koska olen saanut ainakin jonkinlaisen tavoitteen elämälle, olen keskittynyt siihen. Olen tehnyt paljon töitä, jotta voin laittaa rahaa säästöön. Olen myös tehnyt jo etukäteen piikkiä, koska ajattelin olla Japanissa puolitoistaviikkoa eli toisin sanoen, siihen menee yksi talvilomaviikko ja loput otan piikillä. Olen jo kerryttänyt 26 tuntia ja vielä 14 jäljellä. Olen siis jo voiton puolella. Voi olla, että kerrytän vielä hieman lisää, jotta voin esimerkiksi lähteä töistä hieman aikaisemmin. Olen myös laittanut tavaroitani myyntiin ja kerännyt töissä pulloja. Toivoin myös äidiltäni joululahjaksi hieman rahaa matkarahastooni. Joten, olen oikeasti alkanut panostamaan tähän tavoitteseen. En nimittäin halua jäädä voivottelemaan lopunelämääni sitä, etten koskaan mennyt Japaniin.

Olen myös miettinyt itseäni ihmisenä ja miten haluan muuttua. En nimittäin halua voivotella eroa ja rypeä itsesäälissä lopunelämääni. Olen kuitenkin taipuvainen kyseisiin tapoihin, mutta olen ymmärtänyt sen, ettei ole mitenkään häpeällistä kertoa tuntumuksistaan muille. Olen jostain syystä oppinut siihen, etten puhu asioista, jotka vaivaavat. Sitten siinä aina käy niin, että ne asiat patoutuvat sisälle ja purkautuvat hyvinkin ikävillä tavoilla. Yritän pitää asiat niin, etteivät ne pääse patoutumaan, niistä asioista pitää puhua. Siksi olenkin erittäin iloinen siitä, että perheeni on tukenut minua tässä asiassa. Juuri tämän takia meillä on perheen ryhmächat, jonka nimi on Mammabear & Teddys.

Myös eräs asia, minkä olen oppinut kantapään kautta on se, ettei kaikille tarvitse olla kiltti. Maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka hyödyntävät muiden kilteyttä ja ne kiltit ihmiset imetään tyhjiin. Yritän oppia tunnistamaan sellaiset ihmiset ajoissa, koska kaikki eivät ansaitse kilteyttäni. 
Olen muutenkin sellainen ihminen, että mietin hirveästi, mitä muut ihmiset miettivät minusta ja sen takia yritän olla kiva kaikille. Mutta se ei toimi niin, kaikille ei voi olla kiva, vaikka kuinka haluaisi. Joka suuntaan ei voi revetä. Niinpä olen keskittynyt niihin ihmisiin, jotka arvostavat minua juuri tälläisenä kuin olen.

Minulla on siis paljon tekemistä itseni kanssa sekä myös tekemistä yleisesti. Mutta toisaalta, mielestäni on hyvä, että on jotain, mikä pitää liikkeellä. Jaksan mennä töihin, koska minulla on selkeä tavoite eikä aikaiset aamut ärsytä niin paljoa. Olen kuitenkin myös muistanut levätä, aloitin nimittäin juuri katsomaan Breaking Badia. En ole varma, miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa, mutta yritin sanoa, että en pelkästään tee töitä koko aikaa.  

Hän pitää huolen, että muistan levätä