Jossain vaiheessa elämää jokin aikakausi loppuu, oli se sitten opintovelvollisuuden loppuminen tai parisuhteen loppuminen, mutta jossain vaiheessa jokin tärkeä asia kohtaa loppunsa. Tänään se päivä koitti, loppuminen. Tiesin heti siihen ryhtyessäni, että se loppuu, se hetki koittaa jossain vaiheessa. En kuitenkaan ajatellut sitä, vaan nautin, niin kauan aikaa, kun sitä vielä oli. Nyt on kuitenkin tyhjä olo. Mitä teen ajallani nyt, mitä teen kun pääsen töistä kotiin? Mitä teen, kun poikaystäväni ei ole kotona?
Puoli vuotta sitten, menin poikaystäväni kanssa Jumbon Anttilaan. Löysimme sieltä tarjouksen: 3 tv-sarjan kautta vain 10 €. Hyödynsimme tarjouksen ja ostin itselleni kaksi ensimmäistä kautta Konttoria (Amerikan versiota) ja ensimmäisen Game of Thronesin kauden. Poikaystäväni osti Game of Thronesin toisen kauden.
Aloin seuraamaan molempia sarjoja, mutta selkeästi enemmän uppouduin Konttoriin. Sarjan huumori jotenkin upposi heti ja vaikka en aina nauranutkaan, sarja jaksoi viihdyttää jokaisella jaksolla. Pidin siitä, että vaikka Konttori onkin komediasarja, se ei ole studiolla kuvattu, että ihmiset nauraisivat reaaliaikaisesti. Rakastin hahmoja, tilanteita ja juonta.
Tänään kuitenkin koitti se päivä, että katsoin sarjan viimeisen jakson. Se oli hyvin katkeransuloinen hetki. En oikeastaan ole koskaan kiintynyt mihinkään sarjaan niin paljon kuin Konttoriin. Olen katsonut monia televisio-ohjelmia, mutta en ole oikeastaan mitään katsonut alusta loppuun. Tai jos olen, ne ovat olleet vain muutaman kauden pituisia. Ehkä siksi tämä tuntuu niin pahalta. Siskoni kertoi, että oli katsonut Ensisilmäyksellä-sarjan (alkuperäinen nimi on How I met your mother) ja oli itkenyt kolmessa viimeisessä jaksossa. Olin nauranut, kun hän kertoi minulle asiasta, mutta nyt tiedän, miltä se tuntuu.
Tiedän, että pääsen asiasta yli, mutta se jotenkin tuntuu hyvin vaikealta. Olen puoli vuotta katsonut Konttoria, niin viikonloppuisin kuin arkenakin. Yksin, kissojen tai poikaystäväni seurassa. Ilman Skitlessejä, ilman limua tai sitten kaikilla mätöillä. Yhdeksän kautta, 201 jaksoa ja puoli vuotta. Nyt ei ole enää Konttoria ja en tiedä, mitä tekisin enää vapaa-ajallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti