Blue moon, now I'm no longer alone

Olen blogissani muutamaan otteseen maininnut ystäväni Andrin, joka on siis työkaverini Gemaltosta. Vaikka en olekaan siellä enää töissä, olen silti yhteyksissä häneen, koska noh, onhan meistä tullut hyvin läheiset ystävät. Vuoden alussa, kun olin heillä käymässä, hän ilmoitti, että hän ja hänen kihlattunsa Markus olivat vuokranneet tilan Suomenlinnasta ja siellä he pitäisivät häät. Tiesin, että jossain vaiheessa he menisivät naimisiin, mutta en osannut ajatella, että niin pian. Tai no, kaikki muut parit ovat olleet muutaman vuoden kihloissa ja sitten "vasta" menneet naimisiin tai sitten he jäävät kihloihin eivätkä mene naimisiin. Olin kuitenkin hyvin iloinen heidän puolestaan, että he päättivät mennä naimisiin, he nimittäin ovat ehkä suloisin pari ikinä. Hääteemakseen he olivat valinneet 50-luvun ja Fallout-pelisarjan.

Viikkoa ennen häitä pidin polttarit, mutta ne eivät menneet ihan niin kuin ajattelin. Voin myös vedota siihen, että en ole koskaan ennen ollut polttareissa enkä etenkään järjestänyt sellaisia, joten olin aika pihalla koko hommasta. Mutta ainakin sain jonkinlaiset pippalot järjestettyä! Sanoin kuitenkin heille, että voin sitten kymmenen vuoden päästä järjestää uudet polttarit tai ainakin silloin, kun he uusivat vihkivalansa.

Menin Andrin kanssa SuperParkiin sillä välin kun Markus sai hemmottelua

Itse hääpäivä oli 20.5, mutta päivää ennen, Andri ja Markus kävivät maistraatissa, jossa heidät vihittiin. Minä ja Ilona (Markuksen kaaso) olimme todistamassa tätä hetkeä ja oli kyllä suuri kunnia olla paikalla todistamassa kyseistä hetkeä. Olin kyllä aika pettynyt, kun Andri ei laittanut päälleen antamaani Jeesus-paitaa. Vihkimisen jälkeen menimme syömään ja sieltä minä menin Loviisaan, Andri meni kotiinsa ja Ilona ja Markus menivät koristelemaan juhlapaikkaa.
Miksi menin Loviisaan? Koska Andri ja Markus toivoivat, että poikaystäväni Patrik voisi viedä ihmisiä ajelulle veneellään, joten päivää ennen häitä aloimme ajamaan Loviisasta Helsinkiin. Se on ihan oma tarinansa, mutta pääsimme kuitenkin perille monen mutkan kautta. Ikävä kyllä Patrik ei kerennyt tulemaan seremoniaan, mutta hän kuitenkin oli muuten paikalla todistamassa.

Tosiaan, seremonia alkoi klo 14 ja koska veneretkemme ei ollut onnistunut niin hyvin, olimme myöhässä aikataulusta. Olin noin klo 13 Hakaniemessä, josta Patrikin piti hakea minut ja olisimme menneet veneellä Suomenlinnaan. Kuitenkin, itse olin oikeassa paikassa, mutta koska olin selittänyt sijaintini paikan väärin, Patrik oli väärässä paikassa. Joten, Patrik meni veneellä Suomenlinnaan ja itse menisin lautalla, koska hän ei olisi millään kerennyt hakea minua. En ole ikinä juossut niin kovaa, mutta ehdin kuitenkin seremoniaan (viisi minuuttia myöhässä). Eihän tietenkään voi olla kunnollista hääpäivää ilman hieman draamaa.
Seremonian piti Andrin isoveli, jossa hän oikeastaan vihki parin uudestaan ja ilmoitti kaikille, että he ottavat täysin uuden sukunimen. Andri ja Markus olivat vielä kirjoittaneet toisillensa valat ja ne olivat todella kauniit. En ole ennen ollut häissä, joissa hääpari kirjoittavat toisilleen valat. Olen nähnyt sitä vain televisiossa.

Hetkeä ennen seremoniaa

Seremonian jälkeen oli ruokaa ja ennen ruokailua sai pitää puheen. Olin siis kirjoittanut oman puheeni jo silloin, kun Andri ja Markus olivat menneet kihloihin, joten minulla oli aikaa hioa sitä. Olin kyllä yllättynyt siitä, että myös monet muut halusivat pitää puheen. En siis halua kehuskella sillä, että minun puheeni olisi ollut ainoaa laatuaan ja paras, vaan ihmettelin sitä, kun missään muissa häissä missä olen ollut,ei niin moni ole halunnut pitää puhetta kuin näissä häissä. Se oli mielestäni sydäntä lämmittävää, koska nämä kaikki ihmiset olivat aidosti onnellisia hääparin puolesta. En ole missään muissa häissä kokenut sitä tunnetta.
Oma puheeni meni ihan hyvin, ehkä hieman improvisoin liikaa. Tavoitteeni oli saada hääpari itkemään, mutta sen sijaan suurempi saavutus oli se, että sain häävieraat nauramaan tyhmälle vitsilleni. Vau, niin moni ei ole koskaan nauranut millekään jutulleni. Hääpari oli liikuttunut, ei ihan itkun partaalle, mutta olin silti tyytyväinen puheeseeni.

Noooooooo, ainakin joku otti kuvan, kun pidin puheen

Kerrankin ruoka oli oikeasti hyvää! Aina muissa häissä on ollut hieman nihkeät valikoimat nirsoille ihmisille, mutta koska hääpari oli itse tehnyt kaikki ruoat, oli menu tehty heidän toiveiden mukaisesti. Juuri siksi pidän Andrista, koska hän on lähes yhtä nirso kuin minäkin. Otin jopa lisää ruokaa, mitä en melkeinpä ikinä tee.
Ruoan jälkeen Patrik vei Markuksen, kaksi Andrin isoveljen lasta ja yhden häävieraan veneretkelle. He vaikuttivat olevan hyvin innoissaan retkestä ja Patrik oli mielissään, että hänellä oli niin paljon ihmisiä veneessään. Retki onnistui hyvin ja palasimme takaisin juhlatilaan.

Ennen kakkua, hääpari tanssi ensimmäisen tanssinsa. Kappale oli Fallout - New Vegasissa kuuluva, mutta myös muutenkin hyvin tunnettu Frank Sinatran Blue Moon. Sekin jotenkin oli hyvin sydäntä lämmittävä hetki, he olivat vihdoin saaneet toisensa. Jos aikaisemmin vieraat eivät hymyilleet, niin viimeistään tässä kohdassa kaikilla oli hymy korvissa.

Blue moon
You saw me standing alone
Without a dream in my heart
Without a love of my own
 

Blue moon
You knew just what I was there for
You heard me saying a prayer for
Someone I really could care for

 

And then there suddenly appeared before me
The only one my arms will hold
I heard somebody whisper please adore me
And when I looked to the moon it turned to gold

Itse kakku oli hyvin täyttävää ja en itseasiassa jaksanut syödä omaa palaani loppuun, onneksi on Patrik, joka lähes aina syö myös minunkin ruoat. Tarjolla oli myös kahvia, teetä, limua ja vegaanisia vaihtoehtoja.

Ruoan jälkeen oli hääleikki, jossa siis hääpari laitettiin istumaan selät vastakkain ja heille esitettiin väitteitä ja siihen piti vastata mahdollisimman rehellisesti. Ennen kysymysten esittämistä, hääpari riisuivat kenkänsä ja antoi toisen kengän toiselle. Toisin sanoen, kun väite esitettiin, piti nostaa sen henkilön kenkä, johon väite sopii. Tästä olen nähnyt eri variaatioita muissakin häissä, mutta kengät olivat uusi lisä, mitä en ollut nähnyt. Hääpari ei ilmeisesti tiennyt tästä leikistä ja olivat hämmentyneitä, mutta niin heillä kuin vieraillakin oli hauskaa.

Pian tämän jälkeen minä ja Patrik jouduimme lähtemään, koska venepaikassa oli tietty aikaraja. Hieman harmitti, ettemme jääneet jatkoille, mutta taas toisaalta, päivän alku oli yhtä hullunmyllyä, joten ehkä oli hyvä aika vetääntyä. Juuri ennen lähtöämme oli hääkimpun heitto. Olin valmistautunut siihen, että tällä kertaa saisin kimpun kiinni, mutta potin vei Ilona. Hänellä oli aivan uskomattoman nopeat refleksit ja kimppu vain yhtäkkiä oli hänen kädessään. Mutta toisaalta, kimppu oli kuin tehty hänelle ja kyllä se meni oikeaan osoitteeseen.
Ja sitä paitsi melkeinpä koko päivän Andri huuteli minulle ja Patrikille, että milloinkas on seuraavat häät, köh köh.

Myöhemmin kysyin hääparilta, että olivat häät sellaiset kuin he halusivat ja molemmat vastasivat että kyllä olivat. Koristuksiin ja muihin oli nähty uskomattoman paljon vaivaa ja häistä tuli sellaiset, mitä hääpari halusikin. Nämä olivat tähän mennessä ja oikeastaan ehkä kaikkien aikojen unohtumattomimmat häät, missä olen ollut. Missään muissa häissä ei ole ollut sellaista tunnelmaa, mitä näissä oli. Ihmisillä oli oikeasti hauskaa ja kaikki iloitsivat hääparin puolesta. En ole itsekään ollut aikaisemmin niin iloinen hääparin puolesta.
Puhuin Ilonan kanssa aikaisemmista häistä, missä olimme olleet ja totesimme, että nämä ovat ensimmäiset häät, joihin periaatteessa meitä ei oltu pakotettu. Aikaisemmat häämme olivat ollut sukulaisten ja niihin on aina pitänyt osallistua, vaikkei olisikaan mitenkään erikoisemmin tekemisissä hääparin kanssa. Nämä häät olivat molemmille sellaiset, missä joku muu kuin sukulainen menee naimisiin. Itseasiassa hassu juttu, mutta myös Ilona on ollut Gemaltossa töissä ja sieltä hän tutustui Andriin (olin itse eri vuorossa silloin, joten en itse päässyt tutustumaan Ilonaan kunnolla).

Se mitä toivon hääparille on paljon rakkautta, onnea ja monia vuosia yhdessä. Olen myös hyvin kiitollinen, että sain osallistua näin ainutlaatuisiin häihin etenkin bestwomanin roolissa. Katsotaan nyt, kuka on seuraava "uhri".

The Dream Team