Appelsiinimehua

Eilen nuhani äityi sen verran pahaksi, että päätin mennä Terveystaloon hakemaan muutaman päivän sairaslomaa. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. En saanut kunnolla unta, koska heräsin vähän väliä siihen, etten pysty kunnolla hengittämään nenän kautta tai että räkää alkoi yhtäkkiä valua. Nukuin varmaan yhteensä viisi tuntia.
Olin varannut ajan työterveyslääkärille netissä kello kahdeksaksi, mutta koska en juurikaan saanut unta, nukuin sen ajan yli. Soitin heti herättyäni ajanvaraukseen ja varasin ajan kaksikymmentä vaille kymmeneksi. Menin ajoissa juna-asemalle, mutta tietysti Helsinkiin päin menevät junat olivat myöhässä. Päätin mennä bussilla, koska juna, jolla olisin mennyt, olisi ollut liian myöhään Myyrmäessä. Tässä välissä olin unohtanut yhden seikan: pääkaupunkiseudun bussiliikenne on uudistettu eli bussit on numeroitu uudestaan. Katsoin Reittioppaasta bussin, mutta en tiennyt, minkä pysäkin ohi se menee, koska en tiennyt edes, mikä linja se oli ennen uudelleennumerointia. Kun viimein löysin bussipysäkin, olin jo myöhässä ja bussikin oli myöhässä. Tai sitten se bussi, jolla minun piti mennä oli liian ajoissa.

Päästyäni viimein perille, menin ilmoittautumaan ja pahoittelin myöhästymistäni. Tiskillä ollut setä pyysi henkilöllisyystodistusta ja pian sanoikin, että tosiaan olen myöhässä. En edes ollut pahasti myöhässä, vain kymmenen minuuttia. Tiesin myös sen, että vaikka netissä ilmoitettiin aikani kestävän kaksikymmentä minuuttia työterveyslääkärin vastaanotolla, totuus olisi vain jotakuinkin viisi minuuttia. Tiskisetä ohjasi minut oikeean paikkaan, jossa heti työterveystäti sanoi: "Sä olet vähän myöhässä".
Jo kouluaikoina minua aina nolotti myöhästyä jostain, koska en yleensä myöhästele. Tällä kertaa minua nolotti vieläkin enemmän, koska olin nukkunut ensimmäisen ajan yli, mitä en yleensä tee. En kuitenkaan hirveästi selitellyt työterveystädille mitään muuta, kuin että juna oli myöhässä ja piti mennä bussilla. Ei hän kuitenkaan olisi uskonut, jos olisin kertonut hänelle koko tarinan. Totuuden.

Pikaisen tarkastuksen ja kyselyn jälkeen hän antoi minulle kaksi päivää vapaata, tämän päivän ja huomisen. Hän myös korosti, että levolla pitäisi tämä taudin tynkä lähteä. Olin jotenkin olettanut, että saisin koko loppuviikon vapaaksi, mutta kieltämättä olin jo paranemaan päin ja käyttäisin aikani vain lepäämiseen.
Käväisin työterveystapaamisen jälkeen Myyrmannissa, koska se oli ihan vieressä ja en ihan heti halunnut mennä kotiin, vaikka päätäni särki. Menin Cubukseen ostamaan mustan kukkapannan, jota olin pitkään kuolannut ja kaksi toppia. Sen jälkeen menin K-Citymarketiin ostamaan nuudeleita, koska vain K-kaupoissa myydään niitä tiettyjä nuudeleita, joita syön. Tietysti mukaan tarttui kaikkea muuta.

Kävellessäni juna-asemalle huomasin, että olisi pitänyt ostaa jotain juotavaa, koska kauhean korventava jano iski. Yhtäkkiä päähäni tuli kuva kylmästä appelsiinimehusta. En ehkä koskaan ole halunnut appelsiinimehua niin paljon. Kun pääsin junasta pois, menin heti juna-aseman vieressä olevaan S-Marketiin. En ostanut mitään muuta kuin appelsiinimehua, mikä oli outoa, koska yleensä ostan kaupasta vähän kaikkea, vaikken niitä tarvitsisikaan. Hinnaksi tuli euro ja viisikymmentä senttiä.
Heti kun pääsin kotiin, laitoin appelsiinimehupurkin pöydälle, avasin sen saksilla ja kaadoin sitä lasiin. Olisin voinut juoda sitä myös suoraan purkista, mutta se ei kuulu tapoihini. Juuri ennen kuin olin laittamassa appelsiinimehu lasillista huulilleni, pieni epäilys heräsi: ei kai tässä ole hedelmälihaa, sillä inhoan sitä. Epäilykestä huolimatta aloin antaumuksella juomaan. Kuinka helpottavalta se tuntuikaan. Raikas appelsiinimehu virtasi kurkustani alas kuin Niagaran putous. Otin vielä vähän lisää appelsiinimehua, koska ensimmäinen lasillinen ei sammuttanut janoani.

En mä aina voi tietää, miks mun yhtäkkiä tekee mieli niin helvetisti appelsiinimehua.