Tuskaa suussa

Olen pienestä pitäen kärsinyt aftoista ja kaikkien näiden vuosien varrella, olen ehtinyt tottua niihin. Töissä mainittaessani aftoista, työkaverini ihmettelivät, mitä ne ovat. Lyhyesti niille jotka eivät tiedä: ne ovat suuhun tulevia haavaumia. Laittaisin tänne kuvankin siitä, mutta ne eivät ole niin kauniita, joten ne ketkä uskaltavat, voivat googlettaa.
Tutkin hieman aihetta (luin siis Wikipediasta) ja sain selville, että niiden syntyperää ei tiedetä eli joillekin ihmisille ne tulevat, joillekin eivät. Kuulun siis näihin harvoihin ja valittuihin, mutta mitenkään kivalta se ei tunnu.

Pienempänä aftoja tuli suhteellisen paljon. Muistan kun imeskelin jotain oudon makuisia tabletteja, jotka ehkäisivät aftoja. Mielestäni ne eivät toimineet, koska aftoja silti ilmaantui kuin banaanikärpäsiä kesällä. Lopetin tablettien imeskelyn ja minulle ostettiin erikoishammastahnaa, joka kostuttaa kuivaa suuta. En huomannut oikeastaan siinäkään mitään apua, joten jossain vaiheessa siirryin takaisin tavalliseen hammastahnaan.
Ala-asteella minulla oli kaikista eniten aftoja ja niitä tuli usein poskien sisäpuolelle ja huulien sisäpuolelle. Välillä kun ne oikein ärsyttivät, saatoin pureskella ne pois ja suussa maistui aika usein veri. Niiden poispureminen ei oikeastaan auttanut mitään, se vain lisäsi tuskaa. Kuitenkin, yläasteella aftoja ei ollut läheskään niin paljon kuin ala-asteella, satunnaisia tapauksia vain. Lukiossa ei tullut sitten ollenkaan.

Mutta. Tämän parin kuukauden aikana aftat ovat palanneet monen vuoden jälkeen. Olin ehtinyt jo unohtaa, kuinka ikäviä ne osaavat olla. Tällä hetkellä minulla on viisi aftaa: kolme ylähuulessa (mukavasti rivissä), yksi kielen takana ja yksi kielessä. Kielen afta ei ole onneksi kovin iso, mutta se muljuu ikävästi.
Vaikka olenkin elänyt näiden pikku haavaumien kanssa lähes koko ikäni, en siltikään ole tottunut niiden tuottamaan kipuun. Jos niihin ei koske, ei satu ollenkaan, mutta koska minulla on kolme aftaa ylähuulessa, koen hyvin usein kipua: tällä hetkellä minulla on myös aikamoinen flunssa, joten joudun niistämään hyvin usein. Aina kun niistän, painan lievästi ylähuultani, kun painan paperia nenääni töräyttääkseni limat pois. Silloin sattuu. Myös silloin, kun pesen hampaitani, pitää olla hyvin varovainen, etten aukaise ylähuulen aftoja. Välillä myös syöminen on tuskaista.

En mä aina voi tietää, miks mun suuhun tulee jotain ylimääräsiä patteja.